RÖÖDILÄN KIRJE


Terveiset täältä Laitsalmen rannalta hyvät Kurkijokelaisen lukijat.

Kesä on taakse jäänyttä elämää poutineen ja sateineen. Rymättylän silli-Saukotkin asettuivat talvilevolleen tuohon laituriinsa, jääden odottamaan ensi kesää, lähteäkseen sillinpyyntiin sinne Pohjoiselle Jäämerelle. Saukko ykkönen teki kaksi retkeä tänä kesänä, tuoden täyden lastin molemmilla kerroilla. Suurempi Saukko kakkonen teki vain yhden matkan, tuoden myös täyden lastin. Tanskalainen sillilaiva Gerda toi myöhemmin neljännen sillilastin tänne säilyketehtaalle, että kyllä täällä silli tuoksuu.


Meijän Miinan kanssa tuli käytyä Kurkijokijuhlissa siellä Loimaalla. Vielä nytkin tuntuu suu hyvän makuiselle, kun sai nähdä entisiä tuttavia ja huostua omalla Kurkijoen murteella. Yksi asia jää vaivaamaan siellä juhlissa käydessä. On jo 23 vuotta kulunut kun meidät karkoitettiin kodeistamme. Sen aikaiset nuoret ovat kehittyneet kypsään ikään. Ja tämän kirjoittajalle lähenee viimeinen iltahuuto. Näissäkin juhlissa tuli moni silloinen nuori tuttavallisesti huoastamua kanssani, hän tunsi minut, mutta valitettavasti oma muistini petti. Eipä tahdo muistaa enää oman ikäluokan ihmisiäkään. Vuodet vierii ja ihminen muuttuuu. Juhlista kotiin tullessa oli Juvosen Vesa kaarallaan kyydissä. Lähellä Turkua n.s. uutta pikatietä tullessamme oli tien sivussa 50 kilometrin nopeusajomerkki. Vesa lainkuuliaisena kansalaisena hiljensi autonsa kulun määrätylle nopeudelle, mutta takana tuleva maantie kangsteri, harmaallla pakettiauto-rämällään lisäsi vauhtiaan, ohitti meidät ja samassa sinkosi kivi sen pyörästä automme tuulilasiin, joka tuhansina sirpaleina oli silmillämme ja sylissämme. Kehotin ottamaan kiinni sen kangsterin ja maksattamaan pahan tekonsa, mutta Vesa sanoi: ettei siitä saa korvausta, korkeintaan sakon nopeusrajoituksen rikkomisesta. Seuraavana päivänä kävi Vesa Turussa laitattamassa uuden tuulilasin, lasku 152mk + pensiini kulut päälle. Tämä kalastusretki tuli sinulle kalliiksi Vesa, mutta ei välitetä, eihän entinen Villekään valittanut joka oli 12 lapsen isä ja syömään käydessä oli pöydässä viimeinen kauraleipä, suola-astia ja kaljatuoppi. Tämän vitsin muistaakseni kuulin Anttosen Matti vaarilta. Matti vainaa asui Alhon salokylässä, vai oliko se Haapavaaran puolella? Eräänä talvena ollessaan veljensä kanssa meillä metsätöissä, pitivät yökortteeria meillä. Iltasilla sai Matilta kuulla vitsejä ja sanan-parsia. Vahinko vain kun ei tullut kirjoitettua muistiin hänen sanansutkautuksiaan.


Lopuksi muutama sana nykyisestä tilanteestakin. Markkamme on taas devalvoitu – eli huononnettu. Vennamo sanoi, että kansamme tykkää Kulkurinvalssista ja hallitus lupaa työttömille työtä sekä leipää. Elintarpeiden hinnat ei saa kohota. Pahasti epäilen näitä kaikkia lupauksia.


    V. Kirves

    Kurkijokilainen 02/12.1.1968