Vuoden 1438 aikakausi

Vuonna 1438 perustettu Naantalin luostari oli ensimmäinen laitos Suomessa, joka sivisti naisia


Luostarin perusti piispa Maunu II Tavast. Luostari aloitti toimintansa Maskun Karinkylässä sijainneen Stenbergan kuninkaankartanon mailla vuonna 1440. Paikka ei kuitenkaan osoittautunut suotuisaksi, mistä kertoo Vadstenan luostarin asiakirjoista löytyvä merkintä: "Se paikka, jolla luostari nyt kohoaa, on heille täysin sopimaton ja hyödytön, ja koska maaperä on pehmeätä ja pettävää kestämään kivirakennuksen, koska heillä ei ole puhdasta eikä terveellistä vettä, koska suosta nouseva paha haju uhkaa heidän henkeään ja koska he syksyn kevään saivat kärsiä märkyydestä ja kurasta". Luostari päätettiinkin jo vuonna 1443 siirtää Raision Ailosiin eli nykyiseen Naantaliin, josta luostari sai lahjoituksena maatilan Henrik Klaunpoika Djäkniltä ja tämän vaimolta Lucialta.

Rakennustyöt Ailosenniemellä lienevät alkaneet syksyllä 1443, mutta sisaret ja munkit siirtyivät luostariin ilmeisesti kesällä 1444. Luostarin rakennukset ryhmittyivät luostarin kirkon ympärille. Lounaassa ja lännessä sijaitsivat munkkien tilat, pohjoisessa ja luoteessa nunnien tilat. Luostarin rakennuksista on nykyaikaan säilynyt vain vähäisiä muurinkatkelmia.

Tarkka jäsenmäärä tunnetaan vain vuodelta 1487; tuolloin luostarissa asui 54 sisarta ja kahdeksan pappisveljeä. Lisäksi oli kaksi diakoniveljeä ja kuusi maallikkoveljeä. Luostariyhteisön kukoistusaikaa kesti 1490-luvun alkuun saakka. Luostari oli siis kaksoisluostari, jossa nunnat ja munkit elivät yhden esimiehen alaisena. Heillä oli kuitenkin erilliset asuin- ja ruokailutilat. Vuoden 1495 ruttoepidemia oli ankara: luostarin ulkopuolella sijainneessa kartanossa, joka ilmeisesti toimi sairaalana, kuoli noin 50 henkeä. Epidemia ei levinnyt tuolloin luostariin, mutta vuoden 1508 ruton aikana kuoli 36 luostarin asukasta.

Reformaation myötä luostari ei saanut enää ottaa uusia noviiseja. Luostarin toiminta alkoi näivettyä. Viimeiset reformaation jälkeiset vuosikymmenet olivat kovaa aikaa. Rälssin edustajat ottivat haltuunsa jo ennen vuotta 1533 yli 40 luostarille kuulunutta maatilaa. Vuonna 1554 Mikael Agricola määräsi, ettei luostarissa enää saanut lukea Pyhän Birgitan ilmestyksiä. Messun sai pitää ainoastaan jommallakummalla kansankielellä, ja silloinkin vain kun ehtoollisella oli kävijöitä.

Luostarin viimeinen abbedissa Birgitta Knutintytär Kurck kuoli vuonna 1577. Tämän jälkeen luostari koki vielä lyhyen kukoistuskauden Juhana III:n kaudella. Kuningas suosi katolisuutta puolisonsa, ankaran roomalaiskatolisen Katarina Jagellonican tähden. Kuitenkin toiminta hiljeni nunnien ikääntyessä, ja luostari muuttui hiljalleen iäkkäiden, turvattomien naisten suojapaikaksi, kunnes viimeinen nunna Elina Knutintytär kuoli vuonna 1591.

Luostarikirkko paloi 4. maaliskuuta 1628 kun Kustaa II Aadolfin paaši Johan Henrikinpoika Jägerhorn af Spurila ampui luostarin katolla istuvia harakoita ja aseen hehkuva etupanos osui sattumalta pahasti säröilleeseen kattopaanuun ja sytytti sen palamaan. Kova tuuli levitti tulen aina Naantalin kaupunkiin. Nykyisin luostarista on jäljellä vain kirkko, joka toimii Naantalin kirkkona.


Naantalin nimi on muunnos ruotsin nimestä Nådendal, joka taas on käännös paikan alkuperäisestä latinalaisesta nimestä Vallis Gratiae (Armonlaakso).

Täljen vuoden 1438 kirkolliskokous teki ehdotuksen nunnaluostarin perustamisesta Ailostenniemeen. Kuningas Kristoffer antoi virallisen suostumuksensa Kööpenhaminassa 23. elokuuta vuonna 1443 päivätyllä vahvistuskirjalla. Birgittalaisia sääntöjä noudattanut luostari ja sen alaisuuteen rakennettu kaupunki saivat kauppapaikan oikeudet.

Turun hiippakuntaan perustettu luostari oli valtakunnan toinen birgittalaisluostari. Birgittalaisen sääntökunnan emäluostari sijaitsi Ruotsissa Vadstenassa ja Naantalin luostarin asioita hoidettiin myös Vadstenasta käsin.

Pyhä Birgitta oli virallinen pyhimys, jonka palvonnalla oli valtakuntaa yhdistävä merkitys. Oman pyhimyksen myötä pyhiinvaellukset myös Suomesta lyhenivät, sillä Vadstena on oleellisesti lähempänä kuin esimerkiksi Santiago de Compostela. Turun piispojen ja heidän hiippakuntansa papiston suhtautuminen Pyhän Birgitan ja hänen ystäväpiirinsä kultin leviämiseen oli myönteistä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kalmarin unionin aika (1397-1523)

Kalmarin unioni syntyi kun saksalainen Albrekt Mecklenburgilainen syrjäytettiin Ruotsin kuninkaan paikalta vuonna 1389. Tämän johdosta Tanskan ja Norjan kuningatar Margareta I:stä tuli myös Ruotsin, ja näin myös Suomen hallitsija. Vanhan vallan saksalaisia kannattajia liittyi Itämerelle vitaaliveljiksi kutsuittuihin merirosvoihin, jotka aiheuttivat merellä levottomuutta 1390-1430-luvuilla, mm. Turun ja Tukholman kaupungit olivat hetkellisesti heidän hallussaan. Taalainmaalla vuonna 1434 alkanut talonpoikaiskapina ulottui myös Suomeen Davidin kapinan syttyessä vuonna 1438. Kalmarin unionin loppuaika oli väkivaltaista aikaa sisäisten valtakamppailuiden johdosta. Tanskalaiset tekivät sotaretkiä Ruotsiin ja hävittivät myös useaan otteeseen Suomen rannikkoseutuja edeten aina Hämeeseen asti. Samaan aikaan jatkuvat rajakahakat Novgorodin kanssa laajenivat 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa ajoittain myös sodaksi. Helmikuussa 1520 Tanskan kuningas Kristian II valloitti Ruotsin ja surmautti suuren osan Ruotsin yläluokasta Tukholman verilöylyssä. Ruotsalaiset nousivat kapinaan tanskalaisia vastaan ajaen heidät pois maasta. Kalmarin unioni päättyi vuonna 1523.


Wikipediassa

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Röödilässä 1640

Röödilässä ja Vuorenpäässä oli kolme maanluonnoltaan erilaista tilaa. Röödilän flöteverotila (keskiaikainen rälssitila, joka maksoi sen nimistä sopimusveroa) kuului 1640-luvulla kruunulle, ja suvun isännät ja välistä emännätkin toimivat -1609-1728 nimismiehinä. Kylän nimenantajan Nisse Pietarinpoika Rödin (Jägerhorn af Spurila) tila joutui Naantalin luostarille. Kustaa Vaasa peruutti tilan kruunulle, mutta juhana III lahjoitti sen aviottomalle tyttärelleen Sofia Gyllenhjelmille, jonka jälkeläisiltä se autioituneena peruutettiin 1683 ja liitettiin nimismiehen tilaan. Wittenbergeillä 1652-85. Röödilän kotivainiot ovat raivaamalla kasvaneet; kaikki kolme niittyä ja ketoa on otettu viljelykseen.


Rymättylässä 1644, Jacob Christopherson Stenklyftin kartat. Eeva Matinolli, Rymättylän historia 1.2

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Röölä sijaitsee pääsaaren eteläosassa Laitsalmen rannalla.

Kylän maihin kuuluu myös osia entisistä laidunsaarista, Nimettömästä ja Pitkäluodosta.


Röölä on asutettu varhaiskeskiajalla. Röölän nimenä oli aiemmin Röödilä. Kylä mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 21.7.1438, kun kylän toisen talon omistajaksi tuli Paimion Hevonpään Nisse Pietarinpoika Röd. Nisse Röd myi 1471 kolmanneksen talon maista Naantalin luostarin pappismunkille Niilo Jussinpojalle. Kylän isomman talon omistaja Röödilän Pentti oli lautamiehenä 1437 ja 1456.

Uuden ajan alussa kylässä oli flöteverotalo ja rälssitila, joka oli Naantalin luostarilla. Luostarin tila perustettiin kirkkoreduktiossa kruunulle ja lahjoitettiin 1577 Juhana III:n toimesta Sofia Gyllenhjelmille rälssitilaksi. Lampuotien viljelemä rälssitila peruutettiin 1684 ja liitettiin flöteverotaloon.


Yhdistynyt Röödilä oli nimismiehentalo, jossa asui 11 nimismiestä vuoteen 1728 mennessä. Talo oli vuosina 1652-1735 Wittenbergille läänitettynä ja vuodesta 1702 lähtien ratsutilana. Röödilä ostettiin perintötilaksi 1763 ja halottiin seuraavana vuonna Pohjataloksi ja Päivätaloksi, jota on kutsuttu sittemmin Meritaloksi. Kylässä on ollut vuosina 1650-91 Liustniemi-niminen torppa. Rakuunatorppa oli Pitkäluodossa. Isojakotoimitus Pohjatalon ja Meritalon kesken suoritettiin 1786-1787. Talojen rakennukset sijaitsivat tuolloin samalla paikalla, missä nykyään on Pohjatalon talouskeskus. Kylätontin pohjoispuolella olevalla kalliolla oli kaksi tyylimyllyä. Yhteisranta rantahuoneineen oli samalla paikalla, missä nykyään on Röölän ranta. Yhteisrannan vieressä oli vielä 1800-luvun loppupuolella vasikkahaka.


Röölän ranta kehittyi satama- ja kauppapaikaksi 1900-luvun alussa. Valtasten Länsitalon isäntä Juho Vihtori Virtanen perusti 1908 rantaan Myllyn ja yksiraamisen sahan. Samoihin aikoihin laivaliikenne lisääntyi ja Röölän laiturissa kävi säännöllisesti mm. Vellamo-laiva. Saha ja mylly siirtyivät 1934 Hemming Saarnin omistukseen. Rantaan rakennettiin 1930-luvun lopulla uusi mylly. Toivo Saarni perusti 1940 sekatavarakaupan, jonka Turun Osuuskauppa osti 1956. Islanninsillin jalostus aloitettiin 1949.


Röölän saha siirsi toimintansa 1952 Naantaliin ja mylly lopetti toimintansa 1981. Röölään perustettiin 1961 Osuuskassan haarakonttori ja 1979 Säästöpankin konttori. Röölästä tuli 1963 yhteysalusliikenteen kotisatama ja Röölän rannassa ollut sillitehdas lopetettiin 2014 (viimeinen omistaja Orkla Oy).

Sillitehdas oli aikoinaan Suomen suurin sillin jalostaja.


Rymättylän Kulttuurimaisema ja vanha Rakennuskanta kirjasta 2001


Vuodesta 2016 sillitehdas valjastettiin viinivalmistukseen BRINKHALL°S  FINE WINES & SPARKLING.